2009年 Jan 17日 Saturday, 8:52
Näin vuoden vaihtuessa musiikkilehdissä esitellään vuoden levyt ja näin aion tehdä nyt minäkin. Kuuntelin toki paljon musaa laidasta laitaan vuonna 2008, mutta trendejäkin suosikeissa on nähtävissä. Uusi folk nosti päätään, proge ja progevaikutteinen musiikki säilyi kehissä, teknosta innostuin vuosien jälkeen ja kiinnostuin Manse-rockista.
Suosikkejani viime vuonna julkaistuista levyistä:
Spotify-soittolista vuoden 2008 levyistä
Vuoden ehdoton ykkönen tulee mm. vanhoja suosikkejani Aphex Twiniä, Autechreä ja Plaidia julkaisseelta WARP recordsilta. Lafkan rookie-artisti Flying Lotus jatkaa edellämainittujen linjoilla minimalistisella ja bassosaundeja hyödyntävällä levyllään. Suosittelen tsekkaamaan, jos verrokit iskevät yhtään.
2. The Mars Volta: The Bedlam of Goliath
Vaikka The Bedlam of Goliath ei yllä aivan Mars Voltan edellisen ja parhaan levyn, Amputechturen, tasolle, mutta kaukana eivät Teksasin pojat ole tällä levyllä. Metatron, Cavalettas, Ouroborous esiintyvät edukseen lattari- ja King Crimsonin koulukunnan progevaikutteita viljelevän bändin parhaiden biisien rinnalla.
3. Vampire Weekend: Vampire Weekend
Vampire Weekendin debyytti oli meikäläisellä kovassa kuuntelussa. Afrikkalaisesta pop-musiikista vaikutteita ammentavan orkesterin levy on vuoden pirteimpiä ja sisältää koukkuja, jotka taatusti jäävät soimaan päähän.
4. Q-Tip: The Renaissance
A Tribe Called Questissa uraa tehneen Q-Tipin kakkosalbumi The Rennaissance on hyviin taustoihin nojautuvaa hip hopia, josta tulee mieleen toinen vastaava artisti eli Common. Miesten tyylit sopivat sen verran hyvin yhteen, että he suunnittelevat yhteistä The Standard –nimistä projektia, joka fanien kannattaa varmasti tsekata. Q-Tipin keskeisin ero Commoniin on lyriikoissa, jotka The Renaissancella ovat lähempänä arkea kuin Commonin poliittis-uskonnolliset lyriikat.
5. Sigur rós: Með suð í eyrum við spilum endalaust
Islannin poikien Sigur rós on monivuotinen suosikkini, joka oli pakko nähdä syksyllä livenä Kulttuuritalolla. Orkesterin uusi albumi ei petä vannoutunutta fania. Levy poikkeaa Sigur rósin edellisistä hieman olemalla aavistuksen verran aikaisempia iloisempi. Levyn kappale Gobbledigook on bändin koko tuotannon parhaimpia kappaleita.
6. Bon Iver: For Emma, Forever Ago
Parisuhteen päättymisen jälkeisessä tuskassa syntyy tunnetusti hyviä levyjä ja For Emma, Forever Ago ei ole poikkeus. Bon Iverin esikkoalbumilla kuullaan mies, kitara ja vähän ekstraa. Pelkkä mies ja kitara kantavat levyn kappaleita jo itsessään, mutta useat kappaleet kasvavat uskomattomiin sfääreihin, kun perusainesten päälle tulee joissain biiseissä esimerkiksi rumpulooppeja tai torvia. Tästä nostatuksesta on esimerkkinä levyn ehdottomasti paras biisi The Wolves (Act I and II).
Muita suosikkilevyjäni viime vuonna:
1. Angus & Julia Stone: A Book Like This (2007)
Mieleenpainuvilla äänillä varustettujen australialaissisarusten folkahtava levy on viimeaikojen suosikkejani. Orkesteri kuulostaa kovasti Kings of Convenienceltä ja levyltä löytyy useampi todella hyvä kappale, joten en rupea tässä erikseen niitä listaamaan. Kuunnelkaa koko levy!
2. The National: Boxer (2007)
The Nationalia kantaa laulaja Matt Berningerin bassoääni, joka pieksee Bruce Springsteenin 6-0. Boxerilla on sekä herkkiä että nopeita biisejä, joista parhaimmat ovat avausraita Fake Empire ja fanisuosikki Slow Show.
3. Sufjan Stevens: Come On Feel the Illinoise (2005)
Yksi vuoden 2007 suosikkejani oli suosikkejani myös 2008. Multi-instrumentalisti Sufjan Stevensin folkahtava levy yhdistää vaikutteita muun muassa Vince Guaraldin jazzista ja Philip Glassin minimalistisesta klassisesta omalaatuiseen keitokseen vailla vertaa.
4. Timo Räisänen: Love Will Turn You Around (2007)
Ruotsin lahja maailman rockille, mutta vähemmän tunnettu Timo Räisänen, on mies, jonka rintaan on tatuoitu suomalaisen esikuvansa 22-pistepirkon mukaan luku ”22”. Räisäsen Love Will Turn You Around on vauhdikasta pop-rockia Håkan Hellströmin hengessä.
5. Kari Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin (2003)
Vuosi 2008 oli meikäläiselle myös Manse-rockin löytämisen vuosi. Mansen kauneimpana ja kirkkaimpana meikäläisen listoilla on sittemmin helsinkiläistynyt oman tiensä kulkija Kari Peitsamo, jonka kokoelma on rautaa ja pitäisi kuulua jokaisen rock-intoilijan levyhyllylle.
6. Popeda: Pelkkää juhlaa - 25v. juhlakokoelma
Mansen mestarit, Popeda, sietäisi olla arvostetumpi kuin mitä on. Erinomaisena livebändinä tunnettu orkesteri pärjää myös levyllä, jossa Costello Hautamäen voimakkaat riffit ja Pate Mustajärven karisma pääsevät oikeuksiinsa.
Andrew Bird tituleeraa itseään viheltämisen ammattilaiseksi ja sitä hän myös tekee levyillään. Fingerlings 3 on Birdin omakustanteinen live- ja demokokoelma, joka pitää sisällään materiaalia hänen kahdelta hänen uusinta edeltäneeltä levyltä. Pidän tästä levystä melkein varsinaisia levyjä enemmän, sillä Fingerlingsin kappaleet ovat raakaa materiaalia eivätkä ylituottamisen pilaamia. Ääni, vihellys, kitara ja viulut riittävät itsessään.